Olen koko ikäni sairastanut enemmän ja vähemmän atooppista ihottumaa. Vauvaiässä se ilmeni tyypillisesti maitorupena, lapsuusiässä ihottumat saatiin kuriin säännöllisillä rasvauksilla. Ensimmäisen vaikean lehahduksen muista olleen lukioiässä, joka helpottui valohoitojaksolla. Tilanne on vaikeutunut aikuisiässä, parikymppisenä ihottuma oli aktiivisena ainakin vuoden ajan (toki ajoittain hieman helpompanakin) ja päättyi osastohoitojaksolle sairaalaan. Tämän jälkeen tilanteeni pikku hiljaa helpottui. Kuitenkin ihottumaa on ollut jatkuvasti koko aikuisiän jossakin ja jossain määrin. Missään vaiheessa ei ole ollut ns. täysin oireetonta jaksoa.

Nyt olen 28v. ja odotan esikoistani. Ihon kunto huononi heti positiivisen raskaustestin tehtyäni ja viimeiset kuukaudet ovat olleet todellista helvettiä. Raskaus on nyt puolivälissä, onneksi talven pahimmat pakkaset ovat jo takana!

Ihottumavuosien aikana olen käynyt läpi lähes kaikki länsimaisen lääketieteen hoidot, kokeilematta ovat enää sytostaatit (Trexan) sekä immuunivasteeseen vaikuttava, sisäinen lääkitys (Sandimmun). Perusvoiteet, kortisonivoiteet, kortisonikuurit ja antibiootit sisäisesti, valohoidot ja uuden polven voiteet (limuusit) ovat tulleet tutuiksi.

Viime vuosina kasvojen pelastus on ollut takrolimuusi (Protopic), joka on nyt käyttökiellossa raskauden vuoksi. Mikä siis avuksi? Edes kolmen viikon aurinkoloma Thaimaahan joulukuussa ei tehonnut odotetulla tavalla. Miedot kortisonivoiteet auttavat hyvin kuurin ajan, mutta ihottuma palaa heti käytön lopetuksen jälkeen samanlaiseksi, ajoittain pahemmaksikin. Kasvojen iholle kortisonivoiteet eivät mielestäni toimi, vaan tilanne pahenee käytön jälkeen, koska iho on ohentunut ja menettänyt vastustuskykyään entisestään.

Kolme viikkoa sitten aloitin 15x valohoidon, josta nyt takana 9 kertaa. Tilanteeni on minimaalisesti helpottanut kasvojen osalta. Valohoitoon mennessäni kasvoissa oli paikoitellen punoittavia, hieman märkiviäkin ihottumalaikkuja, joista tuntui puuttuvan suojaava päällikerros kokonaan? Nyt kyseiset kohdat ovat pysyneet kiinni. Takapakkia koko kehon tilanteelle tuli viikko sitten flunssan vuoksi, joka tuntuu aina pahentavan tilannetta. Raskausaikana myös vastustuskyky taitaa useilla laskea? Pahinta on kuitenkin kasvojen tilanne, edelleen kasvot ovat lähes kauttaaltaan punoittavat, paikoitellen ihossa on erittäin kuivia ja runsaasti hilseileviä laikkuja. Olen havaitsevinani myös pientä tulehdusreaktiota niin kasvoilla kuin paikoitellen vartalonkin iholla. Valohoitoa jatkan vielä 15x ensimmäisen valohoitojakson päätyttyä.

Muutama päivä sitten koin jonkinlaisen hermoromahduksen, jossa väsymys ja epätoivo purkautuivat hysteerisenä itkukohtauksena. Tämän jälkeen päätin vielä kerran yrittää ja uskoa parantumiseen. Aloitin ruokavalioni tarkastelun ja jätin kotimaiset viljat pois ruokavaliosta. Lisäsin hamppuöljyn päivittäiseen käyttöön ja vaihdoin maitotuotteet homogenoimattomiin vaihtoehtoihin. Kala, soija ja pähkinät ovat poissa todetun allergian vuoksi.

Blogini tarkoitus on seurata tilannetta ja yrittää vastata kysymykseen "voiko atopiahelvetistä parantua?" Tämä toimii myös kirjoittajalle jonkinlaisena terapiana, onhan kroonisen ihosairauden kanssa eläminen psyykkisestikin raskasta. Tottakai myös toivon kirjoituksien herättävän lukijoissa ajatuksia ja kommentteja, ehkäpä löydän tätäkin kautta vertaistukea?